Minä vs ikätoverini

Yle julkaisi lauantaiaamuna sukupolvi-artikkelin, jonka avulla voi tutkia omaa asemaansa verrokkiryhmässään, eli samana vuonna syntyneissä, tai verrata omaa vuosikertaansa muina vuonna syntyneihin.

Olen syntynyt 90-luvulla – vielä tarkemmin vuosikymmenen alussa vuonna 1991. Kuulun siis niin sanottuun y-sukupolveen, milleniaaleihin. Synnyimme pääosin analogiseen maailmaan, mutta pääsimme todistamaan digitalisoitumista eturivin paikoilta. Artikkelin mukaan 90-luvulla syntyvyys oli pienin sitten toisen maailmansodan, tosin sittemmin 2000-luku veti uudet pohjat. Huomion arvoista on myös se, että juuri me 80- ja 90-luvun taitteessa syntyneet olemme lyhyessä elämässämme joutuneet jo kahden laman riepottelemiksi.

Mutta se omasta sukupolvestani yleisesti, kuinka sitten pärjään ikätovereihin verrattuna? Voin ylpeänä sanoa, että 42 000 € vuosituloillani pesen kyllä tuon keskiarvon mennen tullen. Huomasin tosin, että 1989-1993 syntyneillä kaikilla näyttäisi olevan tuo sama 23 633€ vuositulo, joten onkohan tuo luku ihan luotettava… Lisäksi tuossa ei sanota, onko tuo keskitulo laskettu noista työllistyneistä 69,3 %:sta vai koko ikäryhmästä, jolloin tulos on tavallaan vääristynyt opiskelijoiden ja työttömien takia. Tai no kertoohan se silti jotain elintasosta ja ostovoimasta, mutta ei palkasta työmenestyksen mittarina.

Kuten sanottua kuulun 69,3 %:n työskentelevään enemmistöön. Elinajanodote ilmeisesti 81-82 vuotta sillä 55 v jäljellä, mutta eipä huomisesta kukaan tiedä. Siviilisäädyltäni olen naimaton kuten 82 % ikäluokasta, asumisjärjestelyissä taas kuulun yksin asuvien 26 % vähemmistöön. Olen myös asuntolainaton kuten 82 % ikäryhmän edustajista. Yksi tutkintokin löytyy kuten 84 %:n enemmistöltä.

Y-sukupolvea usein pilkataan siitä, miten jokainen kuvittelee olevansa se, jolla on kaikkein valoisin tulevaisuus ja ura pelkkiä sateenkaaria joiden päässä aarrepatoja. Uniikki lumihiutale. Tämä vertailu todisti jälleen, että itse olen ihan sitä keskimääräistä, muodotonta loskaa mitä 3/4 muistakin. Asumisjärjestely on ainut missä olen päätynyt (ajautunut!) vähemmistövaihtoehtoon, ja yksin asuminenhan on tunnetusti taloudellisesti typerää paitsi ehkä omistusasunnossa. Tulokset käyvät myös hyvin yksiin niiden huomioiden kanssa, joita olen tehnyt lähipiirini -91 syntyneiden elämästä.

Oletteko käyneet lukemassa artikkelin, ja miten itse sijoituitte omassa ikäryhmässänne?