Edellisviikolla tajusin, että minusta tulee rikas

Tiedättekö mikä on harmillista? Se että kaikki miljonääreistä ja rikastumisesta kertovat kirjat ovat imperfektissä. Hiffaan tietysti että on haastavaa kirjoittaa kirjaa miljonääristä, joka ei vielä ole miljonääri, mutta olisi se vaan niin siistiä seurata jonkun matkaa ihan sieltä 0 eurosta vaikka 200t euroon. Blogit kyllä täyttävät hieman tätä markkinarakoa, mutta tuntuu että moni tämän skenen bloggaajakin aloitti kirjoittamisen jossain 100t euron kohdalla tai vähintäänkin nyt kolkuttelee sitä, mikä on täältä lähtökuopasta käsin yhtä samaistuttava kuin miljoona.

Se oli oma ajatukseni kun kirjoitin ensimmäisen postauksen syksyllä 2015 ennen ensimmäistäkään osake- tai rahasto-ostoa ja varallisuuden ollessa negatiivinen. Tämä projekti on välillä niin julmetun hidas ja tuntuu, ettei ole kuukausiin mitään aihetta kirjoittaa. Mulla on ollut ajoittain myös suuri luottamuspula niin omaa kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta kuin olosuhteita ja osakemarkkinaakin kohtaan.

Edellisviikon lauantai-iltana viimein tajusin, että musta tulee rikas tai varakas tai mitä termiä haluaakaan käyttää ihmisestä, jolla on parisataatuhatta tuottavaa omaisuutta. Väläyksen takana eivät olleet suotuisat lottopallot, vaikka ajankohta natsaisi, vaan istuin autoissa liikennevaloissa kun yhtäkkiä sisäistin asian. Teen mielikuvaharjoituksia koko ajan: lasken exceliin paljonko saan säästettyä vuodessa, kahdessa ja viidessä, kuinka paljon mulla on sitten mitäkin omaisuuslajia, miten se muuttaa elämääni. Mutta jotenkin en saa visualisoitua niitä tilanteita kunnolla ennen kuin ne ovat kohdalla. Voi olla että ongelman ydin on siinä, että yksittäinen 5000e ei muuta elämääni mitenkään. Ehkä on vain hyvä merkki, että isommasta omaisuudesta tulee aina uusi normaali niin siihen osaa suhtautua rationaalisesti. Onhan se nyt täysin eri asia saada 15 tuhatta ns. yön yli kuin säästää sitä 3 vuotta…

Viime lauantaina kuitenkin ihan pariksi sekunniksi mut valtasi täydellinen varmuus, että musta tulee varakas (omalla mittapuullani). Se oli jotenkin absurdia, jos olisin tippakaan taikauskoinen väittäisin että siirryin hetkeksi oman 45-vuotiaan pääni sisälle, jossa se oli todellisuutta että onnistuin. Sitten se totaalinen varmuus haihtui, mutta tilalle jäi rauha. Elän ali tulojeni ja sijoitan erotuksen, olen oikeilla raiteilla, enää pitää antaa ajalle työrauha ja koittaa nauttia matkasta.

Jos olet siis joskus palanut halusta seurata jonkun koko vaurastumismatkaa nollasta lähtien, niin tervetuloa, täällä ollaan vieläkin ensimmäisessä kaarteessa 😀

Kertokaahan, koitteko jossain kohtaa saman valaistumisen, elättekö edelleen ihmetellen onnistuukohan tämä vai heräsittekö vain yksi aamu ja tajusitte että haista paska -kassa oli päässyt ylisuureksi? (Kertokaa myös jos epäilette, että olen ihan pöpi. Syytän tätä alkukesän luonnotonta helleaaltoa.)