Kuinka aloitin säästämisen

Ainakin minulle kaikessa vaikeinta on aina aloittaminen (tänään piti aloittaa kuntoilu, mutta kuntosalin sijasta tässäpä istun kirjoittamassa blogia ja syömässä suklaata 😀 ). Päätös säästämisen aloittamisesta syntyi varmaan samoihin aikoihin kuin blogi eli marraskuussa 2015, en muista tarkalleen. Opiskeluaikana kyllästyin elämään siinä turvattomuudessa, että tili oli nollilla aina päivää ennen opintotukea. Lisäksi säästämiseen liittyy itselläni vahvasti mielihyvä siitä, että pystyy kontrolloimaan edes jotain elämän osa-aluetta.

Niinpä kun sain osa-aikatyön ja ensimmäistä kertaa pitkän ajan jälkeen en elänytkään velaksi, ajattelin, että nyt jos koskaan täytyy alkaa säästää. Elokuussa 2015 silloinen läppärini meni rikki, ja aloin säästää uuteen tietokoneeseen. 3 kuukaudessa sain kasaan 700 euroa ja hankin uuden koneen. Talvella keskityin sovittamaan menot tuloihin onnistuen siinä vaihtelevasti. Keväällä siirryin kokoaikaiseksi, ja aina heinäkuuhun asti menoni olivat vielä keskimäärin yli 1500 €/kk.

Elokuussa sain jostain päähäni, että nyt ne menot on saatava 1150 euroon kuussa 😀 aika radikaali leikkaus, mutta onnistuin! Elokuussa 2016 kulutin 1082 euroa, ja se onkin lyhyen budjetointiurani kirein kuukausi. Miten onnistuin? Minä vastaan hyvin haasteisiin, ja käytin tätä luonteenpiirrettä itseni manipulointiin. Erilaisia haasteita ja säästötapoja on vaikka kuinka paljon, esim säästää aina summan joka vastaa viikon järjestyslukua (viikolla 1: 1€, viikolla 2: 2€ jne). Tai voi käydä joka päivä verkkopankissa siirtämässä kaikki tasaeurojen yli menevät hilut säästötilille. Sellaiseenkin haasteeseen törmäsin viime vuonna, että yrittää pärjätä kuukauden budjetilla 4 viikon sijasta 5 viikkoa, näin säästöön jää 4 kuukaudessa 1 kuukauden käyttörahat (karkeasti laskettuna). Joillain voi olla luottokorttivelka jonka haluaa kuolettaa. Minä halusin yksinkertaisesti päästä 1150 euron kuukausikuluihin. Tiedän, että voin siihen päästä uudestaankin, jos näen hieman ekstravaivaa, mutta käytännössä kulutan nyt n. 1250 €/kk.

Ensimmäisenä karsin epämääräiset rahareiät. Pelasin vielä opiskeluaikanakin netin kolikkopelejä jonkun verran, ehkä 20 e kuukaudessa, se sai loppua. Lisäksi aloin toden teolla hyödyntää työterveyttä, ennen meni terveyskeskusmaksuihin parikymppiä per flunssakausi. Spotify premium vaihtui ilmaisversioon.

Seuraava askel oli miettiä mikä maksaa eniten suhteessa sen tuottamaan onneen ja yritin karsia siitä. Minulle se oli vaatteet, sisustus yms materia. Säästö on tapahtunut itseasiassa aika luonnostaan, ei oikeastaan kiinnosta mennä kauppoihin tai Ikeaan pyörimään työpäivän jälkeen, joten poissa silmistä, poissa mielestä toimii minulla. Jos menen etsimään vaikka jotain tiettyä vaatetta, niin toki pidän silmät auki sen varalta, että näen jotain muuta käytännöllistä ja hienoa. Kuitenkin jo se, että käy kaupoilla vain kerran joka toinen kuukausi tai jopa harvemmin, on leikannut kulutusta vähintään puoleen. Yritän myös panostaa laatuun määrän sijaan, koska en pidä kerskakulutuksesta, vaatteiden ja käyttötavaroiden jälleenmyyntiarvo on surkea ja kaiken kaikkiaan olen laiska kirpputoreilija 😀 Minulla on onnekseni nykyään luonnostaan hyvä iho, joten voin käyttää halpaa markettikosmetiikkaa. En myöskään meikkaa päivittäin, eli uutta täytyy ostaa harvoin. Tarkoitus olisi kasvattaa oma väri hiuksiin aikataululla x, koska pitkien hiusten värjäyttäminen kampaajalla on hiton kallista ja kotikylppärissä työlästä.

Myöhemmin olen alkanut tarkkaavaisemmaksi myös arkiruoan ja alkoholin kanssa. Kaupassa katselen tarjouksia ja suosin Pirkkaa/Rainbow’ta. Valitsen halvempaa kahvia, koska mun makunystyröihin ne on kaikki samaa tavaraa. Arkena teen ruokia, joita voin valmistaa 2-3 päiväksi kerrallaan esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa. Jos olen syönyt vahvan lounaan töissä niin syön illalla vain vihersalaattia raejuustolla tai 2 munan munakkaan. 90 % ajasta juon vain kraanavettä/halpamerkin kivennäisvettä ja maitoa kahvin joukossa. Kauppalasku pienenee jo siinä kun käy kaupassa vain kahdesti viikossa! Viihteellä käyn 1-3 kertaa kuukaudessa sesongista riippuen, ja huomaan että vanhemmiten yhä useammin koti-ilta voittaa baareilun. Yleensä ostan pullon kyykkyvalkkaria, ja sitten baarissa rahaa menee vain narikkaan ja 1-2 juomaan. Halvalla pääsee myös jos jakaa etkojen drinkkikustannukset parin kaverin kanssa. Pyrin myös liikkumaan yöbussilla, sillä se maksaa vain murto-osan taksin hinnasta, mutta mieluiten menen kimppataksilla, jos joku porukasta asuu samalla suunnalla. Yleensä pärjään ilman baarin jälkeistä roskaruokaa, mutta myönnettäköön että välillä lipsun jos olen syönyt päivällä huonosti.

Ihan nyt viimeisimpänä olen innostunut keskittämisestä: vaihdan pikkuhiljaa s-ryhmän kauppoihin, ja siirsin vakuutuksen ifistä lähitapiolaan (tapaturma- ja kotivakuutus pieneni 200e->110e vuositasolla!!!). Lisäksi mun ostovolyymilla saan sitten n. 1-1,5 % bonuksia kuukaudessa + maksutapaedut. Joo tää on aika hienosäätöä, mutta rahaa kuitenkin 🙂

Näillä konkreettisilla toimilla olen saanut leikattua kuukausikulutuksesta 250 euroa pysyvästi. Vielä on kuitenkin varaa viilata, joten arvoisat blogiin eksyjät parhaat säästövinkit ja -haasteet kehiin!

4 thoughts on “Kuinka aloitin säästämisen

  1. Blogisi nimen mukaisesti pakko kertoa, että mä kuljen baarimatkat yleensä pyörällä. On mukava lähteä baarista ihan milloin tykkää, eikä tarvitse miettiä yöbussien aikatauluja. Saa rauhassa pyöräillä hiljaisilla kaduilla, eikä tarvi kuunnella känniääliöiden örinää bussissa. Säästää rahaa, ja usein säästää aikaakin. Toki joskus, esim. kurjalla talvisäällä, kuljen bussilla. Ja joskus saatan mennä bussilla, mutta kävellä yöllä kotiin (3 km). Taksilla kuljen vain silloin kun on melkein pakko, ja se on sitten aina kimppataksi.

    Mä varmaan aloitin säästämisen heti kun siihen tuli mahdollisuus, eli esim. varhaisteininä kun sain mummolan ruohonleikkuu -kesätyöstä rahaa, ja 14-vuotiaana kun sain ripille pääsystä rahaa. Sama jatkui lukioikäisenä kesätyörahoilla, ja sitten vaikka menot nousi vanhempieni luota omilleni muutettuani, olin automaattisesti pienistä opintotuista ja kesätyörahoistanikin säästeliäs. Eikä ole elintapainflaatiota tullut, vaikka ei toisaalta ole kyllä paljon tulotkaan noussut.

    Tuo on hyvä tapa miettiä, mikä on rahanmenon tuoma onnen määrä. Esim. matkustelu ei tuo mulle läheskään niin paljon iloa, minkä verran se rahaa vie, joten en siksi matkustele, mutta esim. valokuvausharrastukseni tuo mulle niin paljon iloa, että halusin ostaa kalliihkon uuden kameran ja hyvän objektiivin, eikä yhtään kirpaissut kova hinta (n.1300 €) vaikka superpihistelijä olenkin, koska tiedän, että se tuottaa mulle niin paljon enemmän iloa.

    Like

    1. Heh, minäkin kuljen kesäisin usein pyörällä. Matkaa on itsellänikin alle 3 km, mutta pakko myöntää että etenkin talvella olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen, joten bussi voittaa 🙂

      Sulla on kyllä kadehdittavan pienet menot! 😀 mutta noin kun avasit tuota säästöhistoriaasi, niin ymmärrän että se taitaa tulla jo selkärangasta. Minä yritän tässä nyt ekaa kertaa elämässäni siirtyessäni opiskeluista työelämään huijata itseni jatkamaan kuluttamista kuin olisin edelleen opiskelija. Sanoisin, että toistaiseksi olen onnistunut välttämään elämäntapainflaation ihan hyvin.

      Onnen määrä on tosiaan hyvä mittari! Valokuvaus on kyllä mukava harrastus, ja silloin voi satsata siihen kun kulutus on muuten balanssissa. Mulla on kaapissa aika saman hintainen (muistaakseni 1200 e) runko + objektiivi -kombinaatio vuodelta 2009. Kyllä sillä on jonkun verran tullut kuvattuakin, mutta ei koko rahan edestä. Se oli sitä omaa kulutusjuhla-aikakauttani kun kaikki oli “pakko” saada…

      Like

Leave a comment