Mitä maksaisi maisterin tutkinto?

Yhteishaku lähestyy, ja johan tässä on työelämässä oltu 4 kuukautta ja rapiat. Yliopistossa on yksi maisteriohjelma, joka kiinnostaisi kovasti, ja siihen olisi mahdollista päästä myös AMK-pohjalla. Järki argumentoi puolesta:

Opiskelu ei ole koskaan huono asia, ja työelämässäkin on paremmat etenemismahdollisuudet maisterin myötä. Jos en pian lähde niin jämähdän ja/tai perustan perheen enkä lähde ollenkaan, ja sitä tulen katumaan myöhemmin.

… ja vastaan:

Nyt ei kannata lähteä, koska on vakityöpaikka ja säästöönkin jää joka kuukausi. Olenko edes tarpeeksi motivoitunut, vastahan pääsin työelämään muutama kuukausi sitten. Perheen perustaminen lykkääntyy taas kahdella vuodella.

Tiedän, että voisin lykätä varsinaista päätöstä laittamalla hakupaperit sisään, koska voihan se olla, että en pääse sisään vaikka teoriassa AMK-pohja ei ole peruste hylkäämiselle. Sydämelle en anna sanavaltaa tässä asiassa ainakaan toistaiseksi. Mutta mitä sitten kannattaisi taloudellisesti katsottuna tehdä?

Tutkinto nyt, työt myöhemmin

Jos nyt sattuisi niin onnellisesti, että pääsisin heti tänä syksynä lukemaan maisteriksi, niin todennäköisesti joutuisin tekemään jonkun verran täydentäviä kursseja. Voidaan olettaa, että täyspäiväistä opiskelua tulisi 2 vuotta + gradu päälle, jonka suunnittelen tekeväni ainakin osittain työn ohessa. Opintotukikuukausia on tarpeeksi jäljellä, sen tiedän, mutta lainaa en haluaisi ottaa enää muuta kuin “hätätilanteessa”. Sitä on jo muutenkin melkein 16 tonnia, ja se ei vaan ole enää se malli, jonka mukaan haluan elää. Silloin joskus kun avasin lainahanan, niin tuijottelin sokeasti ammattiliiton palkkasuosituksia, ja ajattelin että kyllä noista palkoista pienikorkoisen opintolainan maksaa vilkkaasti takaisin. Vähänpä tiesin, että niitä palkkasuosituksia ei kukaan noudata, ja progressiivinen verotus kyllä pitää huolta, ettei täällä kukaan itseään rikkaaksi tunne.

No nyt karkasin aiheesta ja verenpainekin alkoi uhkaavasti kohota 😀 Mutta siis kuukausittaiset menoni ovat n. 1200 €, ja nykyinen opintotuki + asumislisä (netto) taitaa olla 625 € eli jostain pitäisi sitten nyhtää 575 € / kk tai tehdä radikaaleja muutoksia elämäntapoihin kuten etsiä halvempi asunto ja luopua ulkona syömisestä kokonaan. Jos optimistisesti oletetaan että saan kesätöitä molempina kesinä, niin tarvitsen tuon 575 € yhteensä 18 kuukauden ajan, 18 * 575 = 10 350 € pitäisi olla säästöjä. En saa tuollaista rahaa mitenkään kasaan syyskuun alkuun mennessä. Omistusasuntoprojektin voi suosiolla pistää jäihin tuoksi ajaksi, koska asumistukeahan ei lainalyhennyksiin saa ja tuskinpa saisin 2 vuotta lyhennysvapaata heti kärkeen… Joutuisin siis todennäköisesti a) nostamaan kuitenkin sitä opintolainaa b) muuttamaan halvempaan asuntoon tai c) menemään koulun ohella töihin. Kaikki epämiellyttäviä vaihtoehtoja.

No jos nyt sitten saan vaikka puolet kasaan, ja puolet nostan lainana, niin siirryn takaisin työelämään 2 vuoden kuluttua 28-vuotiaana, 21 tonnia opintolainaa niskassa. Eikä siinä vielä kaikki: 500 € kuukausisäästövauhdilla olen menettänyt 12 000 euroa säästöjä. Ei kuulosta äkkiseltään paljolta, mutta oikeaan paikkaan sijoitettuna sillä alkaa 40 vuoden kuluttua olla tuntuva ero onko raha sijoitettu 26-vuotiaana vai 28-vuotiaana. Asp-säästämisenkin joutuisin jatkamaan käytännössä siitä missä olen nyt, eli joudun maksamaan vuokraa kauemmin.

Jos nyt oletetaan että löydän heti oman alan työpaikan/minut huolitaan takaisin nykyiseen, ei ole todellakaan kirkossa kuulutettu että saisin mitään palkankorotusta. Pidän nykyisestä työstäni ja todennäköisesti hakeutuisin vastaanvaan tehtävään, miksi kukaan maksaisi automaattisesti lisää siitä että olin kaksi vuotta pois työelämästä (työ on konsultointiluontoista)? Tämä alkoi jo kuulostaa niin älyttömältä koko yliopistoon lähteminen, että leikitään hetki ajatuksella että saisinkin tuntuvan 300 € korotuksen nettopalkkaan: 100 € siitä uppoaisi heti opintolainan lyhennykseen ja lopuilla ottaisin sitten ekstrakiriä aspin/salkun kanssa, sillä molemmat ovat olleet jäissä 2 vuotta.

Työt nyt, tutkinto myöhemmin

Suurin sudenkuoppa tässä suunnitelmassa on se, että jos en pian lähde takaisin koulunpenkille, niin en lähde koskaan. Tunnen itseni sen verran hyvin, että näin siinä käy. Rahaa tulee nyt kaksi kertaa enemmän kuin opiskelijana, ja se on parantanut elämänlaatuani huomattavasti (vaikka kaikkea rahaa en edes kuluta). Mitä kauemmin näin ehtii jatkua sitä vaikeammaksi siitä luopuminen tulee. Opinnäytetyökin oli niin iso henkinen ponnistus, että miten ikinä saan gradua kasaan? Ja jos en saa gradua ja sitä myöten tutkintoa valmiiksi, koko 2 vuotta on ollut “turhaa”, sillä unelmani on nimenomaan se tutkinto – ei itse opiskeluaika.

Toinen asia mikä on pakko ottaa huomioon (25-vuotiaana naisena joka toivoo perhettä) on äitiysloma: vuosi vuodelta perheen perustamiseen on kovempi paine ja mieluummin saisin nykyisen palkkatason kuin opintotuen tai työttömyystuen mukaan laskettua äitiyspäivärahaa. Vauvavuosi lienee tarpeeksi iso myllerrys itselle, parisuhteelle ja uralle ilman ylimääräisiä rahahuoliakin. Tämä on tietysti ikävää työpaikan kannalta etenkin yksityisellä sektorilla, mutta tässä asiassa on pakko ajatella itseä (ja lasta) ensin.

Yksi epävarmuustekijä tässä skenaariossa on myös hallitus ja sen tapa keppostella (jatko-)opiskelijoita. Nythän on jo pykelletty ensikertalaiskiintiöt (no tämä ei minuun vaikuta sillä ensimmäinen maisteri olisi kyseessä), leikattu opintotukea ja tehtiin se haista paska -manööveri asumistukeen. Eli tarkoitan sitä, että opiskelijat lisättiin yleisen asumistuen piiriin, mikä on täysi painajainen vuokralla asuville pariskunnille, joista toinen puoli on jo työelämässä. Itsehän asun vielä yksin, mutta tähän olisi toiveissa muutos ennen syksyä. Herää kysymys: mitähän muuta se hallitus seuraavan 5 vuoden aikana keksii?

Mutta jos kuvitellaan että vuonna 2020 opiskelijan asema on sama kuin nyt, ja menoni (tai jos perhettä on siunaantunut niin osuuteni menoista) ovat edelleen 1200 €. 3,5 vuodessa saan kyllä sen puuttuvan kymppitonnin kasaan eli lisää lainaa ei tarvitsisi ottaa, tosin vanhan opintolainan lyheneminen olisi sitten hitaampaa. Lisäksi ASP olisi jo valmiiksi pullollan odottamassa valmistumista, jonka jälkeen pääsen heti omaan asuntoon kiinni. Jos olemme ostaneet jo aiemmin yhteisen asunnon, niin saumaa puolen vuoden lyhennysvapaaseen voisi olla enemmän/ mies voisi maksaa lyhennykset opiskeluni ajan ja minä vastaavasti sen jälkeen saman ajan.

Yhteenveto

Tämä on kaikki tietysti pelkkää jossittelua, koska näissä skenaarioissa oli liikaa muuttujia että voisi tehdä päteviä vertailevia laskelmia. Takaraivossa jokin (sydän valepuvussa?) sanoo, että 2017 ei ole vielä oikea vuosi jatkaa opintoja. Siitä asti AMKn ensimmäinen vuosi oli biletetty kohtalaisin arvosanoin, ja opiskelijaelämä alkoi olla esitelmiä ja työelämäprojekteja (lähinnä motivaation keräilyä), ajattelin pelkkää valmistumista, että pääsee nopeasti maksamaan lainat pois, omaan asuntoon ja säästämään kaikkeen mihin nyt nuori aikuinen yleensä säästää. No, oman ammattitaidon tahaton vertailu kollegoihin on ollut oikea ammatillinen kolonoskopia ja palkka-asioissakin tunnen itseni lähinnä huijatuksi. Ja haluan korostaa, että tästä en siis missään nimessä syytä ihanaa työpaikkaani, vaan ammattiliiton maalailemia valhekuvia – enkä kyllä ollut kokoajan mikään tunnollisin opiskelijakaan. Ymmärrän täysin, että palkkaa ei voida maksaa enempää kuin työntekijä tuo yritykselle lisäarvoa, ja siksi olen oppinut arvostamaan myös sitä, kuinka paljon opin uutta töissä joka päivä. Miksi siis lähteä yliopistoon kituuttamaan, kun voi oppia töissä ja saada siitä vielä palkkaakin?

Jos joku jaksoi tänne asti niin ensinnäkin respect 😀 ja toiseksi sanokaa nyt oliko näissä pohdinnoissa järjen hiventäkään? Omakohtaisia kokemuksia/ näkökulmia otetaan kiitollisena vastaan kommenttiboksiin/sähköpostiin!

15 thoughts on “Mitä maksaisi maisterin tutkinto?

  1. Onnistuisiko sellainen ratkaisu, että luet aluksi työn ohessa pikku hiljaa maisterin tutkintoa ja vasta loppuvaiheessa jättäytyisit täysipäiväiseksi opiskelijaksi? Jos pystyisit suorittamaan vaikka 40 opintopistettä työn ohessa, niin selviäisit vuoden opiskelulla + gradun tekemisellä. Ainakin kandista pystyy suorittamaan helposti ison osan työn ohessa. En sitten tiedä, että kuinka hyvin se onnistuisi maisteritason kursseilla.

    Päätöksen järkevyys riippuu mielestäni paljon siitä, että kuinka paljon haluat edetä urallasi. AMK-tutkinnolla saattaa tulla jossain vaiheessa seinä vastaan. Itse suoritan juuri AMK-tutkintoni päälle toista tutkintoa yliopistolla, mutta jouduin lähtemään kandista liikkeelle.

    Like

    1. Kiitos paljon kommentistasi, esitit todella hyviä pointteja! Sitä juuri pelkään, että jossain kohtaa AMK ei enää riitäkään työnantajalle (tai itselleni, osaan olla joskus todella kunnianhimoinen).

      Nyt mietin miten saatoin unohtaa tuon avoimen yo:n polun, vaikka multa löytyy tunnukset Turun yliopiston nettiopsuun ja tarkoitus on ottaakin ainakin yksi kurssi jo nyt keväällä 😀 Täytyypä hauduttaa tuota ideaa ja tarkkailla ilmestyykö tuon kiinnostavan aineen kursseja avoimen opintotarjontaan. Vai tarkoititko, että ottaisin ihan opiskelupaikan vastaan ja yrittäisin selvitä tekemällä kaiken muun paitsi tentit etänä? Tuostakin voisin ottaa selvää kuinka joustavia läsnäolojen kanssa ollaan. Toisaalta sitten pitää miettiä, jos skippaan kaikki mahdolliset luennot että oikeastiko haluan vain sen tutkinnon enkä suurinta mahdollista hyötyä jonka opiskelupaikka voi tarjota ?

      Like

      1. Tarkoitin, että ottaisit opiskelupaikan vastaan. Suorittaisit sitten mahdollisuuksien mukaan sellaisia kursseja, joiden kontaktitunneille voisit osallistua.

        En itsekään haluaisi suorittaa kursseja niin, että ei osallistuisi ollenkaan luennoille, mutta kandipuolella järjestetään ainakin joitain iltakursseja ja lisäksi monet kursseista on nykyään videoituja, joten niitä voi katsoa kotoaankin. Maisteritason kursseista en tosiaan tiedä.

        En tiedä työkokemuksesi määrästä, mutta itse hankkisin sinuna nykyisestä työstäsi ensin vuoden kaksi työkokemusta, jonka jälkeen suorittaisin maisterin mahdollisimman nopeasti. Vaikeita päätöksiä. 🙂

        Like

    1. Niin tää on tätä tuuliviirin elämää: joka toinen päivä uuden oppiminen on itseisarvo ja joka toinen päivä tuntuu että paskat henkisestä pääomasta kunhan sijoituspääoma kasvaa 😀

      Like

  2. Mitä pidemmälle opiskelua lykkää, sen hankalampaa on luopua saavutetusta elintasosta. Ainakin omalla kohdalla juuri näin on käymässä, en millää raaskisi enää jättäytyä työelämästä.

    Miksi et saisi kahta vuotta lyhennysvapaata? Itse sain nimenomaan opiskelujen vuoksi asuntoa ostettaessa ja niin on saanut moni muukin tutuista.

    Like

    1. Kiitos kommentistasi! Tämä taitaa olla jo toinen kerta kun saat mut kiinni huonosta selvitystyöstä 😀 en ole siis tarkastanut mistään noita lyhennysvapaakäytäntöjä, olen kuullu että jotkut ovat pitäneet puoli vuotta lyhennysvapaata säästääkseen johonkin muuhun nopeammin. En edes tiennyt että sitä voi saada jopa 2 vuodeksi! En kyllä tiedä olisiko se lopulta huomattavasti halvempaa, sillä yleisen asumistuen jälkeen tästä jäisi maksettavaa 240e, ja vastikkeesta ja korosta tulee äkkiä saman verran…

      Like

  3. Itse olen ollut työelämässä opiskelujen jälkeen 4,5 vuotta. Tuskimpa enää lähden opiskelemaan AMK-tutkinnon päälle mitään jos ei ole pakko. Ei vaan pysty palaamaan siihen opiskelijan elintasoon.
    Lisäksi olen huomannut, että (alasta riippuen) työkokemuksen määrä painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin tutkinto.

    Suosittelen miettimään asioita siltä kantilta mitä haluat tulevaisuudeltasi. Onko se edetä uralla johtotehtäviin vai riittääkö työntekijä- tai päällikkötaso. Tällä hetkellä vakituisen, hyvän työn löytäminen on suhteellisen vaikeaa.

    Kannattaa myöskin miettiä mikä kiinnostaa ja onko kiinnostavassa työtehtävässä väliä tutkinnolla.
    Esimerkiksi omassa tehtävässä ei ole juurikaan merkitystä onko amk vai yliopitotutkinto tai ainakaan yliopistotutkinto ei anna niin paljon etua, että sen opiskelemiseen kannattaisi uhrata edes sitä 2 vuotta.

    Like

    1. Kiitos kun jaoit mielipiteesi, J. Ehkäpä tosiaan odotan, että olen todella löytänyt itseni ammatillisesti, ja punnitsen sitten tarvitsenko sen toteuttamiseen lisäkoulutusta ja missä muodossa… Nykyiseen tehtävään ei tosiaan yo-koulutusta tarvittaisi, ja aika monessa asiassa työ tekijäänsä opettaa.

      Like

  4. Minä pohdin aihetta aiemmin (http://kuusivuotissuunnitelma.blogspot.fi/2016/06/riittaako-amk.html?m=0) ja olen tullut valitettavasti siihen tulokseen, että nyt kun lapset ovat pieniä, on opiskelu liian hankalaa. Joko palaan koulun penkille kymmenen vuoden kuluttua tai sitten jatkokoulutan itseäni pikkuhiljaa työn ohessa. Avoimen kursseja haluaisin ainakin käydä lisää ja jos työnantaja suostuu, osallistua muillekin kursseille. Ja oikeasti olen sitä mieltä, että oikealla asenteella ja työnäytöillä pääsee jo tosi pitkälle!

    Like

    1. Olenkin lukenut tuon postauksesi, hyvä kirjoitus 🙂 Mulla vähän sama juttu, että on silloin tällöin kaduttanut, että en älynnyt hakea yliopistoon alun alkaen. Tosin sain silti lopulta oikein mukavan työpaikan, jossa saan onnistumisen kokemuksia vaikka välillä poden myös huijarisyndroomaa. Olen myös hieman tutkinut työelämän kursseja, mutta ne ovat myös kalliita (ei nyt kymppitonnia mutta pari tonnia parin päivän koulutuksesta…) Asenne vie kyllä pitkälle, näyttöjä mulla on vielä aika vähän vuoden työkokemuksella 😀

      Like

  5. En tiedä sun alaa, kun toisen seuraamani blogin kautta tänne eksyin mutta työttömänä maisterina sanoisin että hyvä oman alan työpaikka jossa viihtyy on näinä aikoina sellainen lottovoitto, että en ikinä sellaista jättäisi “vain” korkeamman tutkinnon takia. Eikä ne maisterin paperit monessakaan hommassa paina niin paljoa kuin oikeanlainen työkokemus, ei edes esimiestehtäviin palkattaessa.

    Like

    1. Kiitos kommentista, Kata. Olen IT-alalla ja tiedostan, että olen ollut todella onnekas kun löysin oman alan työpaikan jossa viihdyn ja työkaverit ovat ihan mahtavia 🙂 Ehkä jään odottamaan, josko jossain kohtaa kaipaan uusia tuulia tai joudun työttömäksi niin silloin voisi olla hyvä aika lähteä yliopistoon.

      Like

  6. Maisterin opinnot ovat ainakin minun alalla hyvin teoriapainotteisia, ja suoritetaan suurimmaksi osaksi esseillä, tenteillä, luentopäiväkirjoilla.. ja sillä gradulla, jonka osuus opintopisteistä on aika suuri. Opinnot on siis mahdollista suorittaa työn ohessa, JOS on todella luja selkäranka. Siinä ei nimittäin paljon muuta elämää olekaan..mutta loppujen lopuksi on kyse lyhyestä ajasta, niin ehkä sen jaksaakin. Itselle yliopisto-opintojen teoreettisuus ja tieteellisyys on välillä tuottanut vaikeuksia. Tämä on kuitenkin ainoa väylä haluamaani ammattiin, joten ei auta itku markkinoilla!

    Itse tein lapset opintojen keskelle, myös omakotitalo ostettiin kesken opintojen. Tätä mallia en suosittele kenellekään.. Aikansa kun järjestelee kodin, osa-aikatöiden, opintojen ja perheen tilanteita, tulee jakomielitautinen olo – ja olo on riittämätön kaikilla osa-alueilla. Sitä kun on tehnyt valintoja sydämellä. Mutta kohta on prässi ohi ja työnhaku edessä.. Ainakin perhe on nyt perustettu, niin työnantajien ei tarvitse miettiä mahdollisia vanhempainvapaita.

    Mieti todella tarkkaan, mitä tehdä. Kuuntele sopivassa määrin sydäntä ja järkeä, niin ratkaisu on varmasti sulle sopiva.

    Like

    1. Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi! Huh, mahdat olla todella hyvä organisoimaan kun olet tollasesta pyörityksestä selvinnyt. Minulla on selkäranka kuin onkimadolla, että 37,5 tuntia opiskelua työn ohessa ei ikinä onnistuisi 😀
      Oma työni on tällä hetkellä aika käytännönläheistä, ja siksi kaipaisinkin lisää juuri teoriaa vaihtelun vuoksi ja tekemisen pohjaksi. Mutta alan kyllä pikkuhiljaa kallistua siihen, että opinnot saavat odottaa ainakin pari vuotta…

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s