Kuinka ylläpidän säästömotivaatiota

Ei ollut tarkoitus pitää kahden viikon taukoa blogista, mutta vietin koko viime viikon tiiviisti aikaa poikakaverin kanssa, jolle en ole vielä uskaltanut kertoa blogin olemassaolosta, joten en voinut pyytää kirjoitusaikaakaan :’)

Edellissunnuntaina taas ajauduin kaupungille pyörimään, ja ostin (toim. huom. valitsen käyttää raadollista ostaa-verbiä yleensä blogiskenessä suosittujen kiertoilmausten “kotiuttaa” ja “tarttua mukaan” sijasta) kahdet farkut, paitapuseron, aluslakanan ja kummilapsen synttärilahjan. Rahaa meni 160 euroa, mutta en tunne perinteisellä tavalla repsahtaneeni shoppailemaan, sillä kaikki ostokset tulevat kyllä tarpeeseen. Kuitenkin koska suhtaudun säästämiseen hyvin mustavalkoisesti ja mulla on vaan kaksi toimintatilaa eli köyhäily tai kaikki sileäksi, niin köyhäilyyn palaaminen on ollut aikamoinen henkinen työmaa.

Aloitellessani säästämistä olin onneksi erittäin innostunut ja sitoutunut muutokseen, koska ensimmäisen ja toisenkin kuukauden jälkeen tuntui että mitään ei tapahdu, mutta näin vuoden jälkeen olen hämmentynyt kuinka pitkällä jo olenkaan. Harrastin jo aiemmin satunnaisia excel-budjetteja ihan vain nähdäkseni missä kuukausikulut suunnilleen pyörivät, mutta viime huhtikuussa aloitin orjallisen kuluseurannan jota päivitän usean kerran viikossa. Kirjallinen budjetti auttaa itseäni monella tavalla: ensinnäkin harmittaa merkata kuluja, joten niiden tarpeellisuutta tulee pohdittua kunnolla. Tarpeeksi tarkkaan nimetyt sarakkeet ovat myös auttaneet hahmottamaan piileviä menoeriä kulutuksessani. On aina mielettömän palkitsevaa nähdä kuukauden viimeisenä päivänä millainen summa tällä kertaa jäi viivan alle! Lisäksi nyt pystyn jo vertailemaan edellisten 10 kuukauden kulutuksia ja säästösummia toisiinsa, ja piirtämään käyrää varallisuuden kehityksestä.

Lähde

Haaveilen usein. Selaan Pinterestiä öisin kun en saa unta, ja haaveilen laukuista, hiusten täysremontista ja liian kalliista valaisimista ja ruokailuryhmistä. Monesti päätän jopa, että alan säästää 20/50/100e kuukaudessa johonkin pinnalliseen säästökohteeseen, ja ruokin sillä hetkellisesti motivaatiotani. Annan mielikuvituksen lentää oikein kunnolla, koska nykyisin siltä katkeavat siivet lopulta itsestään. Kokemuksesta tiedän, että the chase is better than the catch. Yleensä jo ennen kuin olen saanut rahat säästettyä alkuperäinen säästökohde on menettänyt mielenkiintonsa ja jää ostamatta. 

Vaikka kuinka olin onnellinen uusista farkuista, niin jo maanantaina hedonistinen adaptaatio ns. potkaisi sisään. Housut ovat kuitenkin vain pala kangasta, joka vedetään päälle lämmön ja siveyden takia julkisilla paikoilla. Laukun tehtävä on kantaa tavaroita paikasta toiseen. Ihan samaa millainen malli ja väri tukassani on, se on ponnarilla lähes aina kun olen valveilla ja peiliin katson keskimäärin 5 minuuttia päivässä. Enkä edes muista koska olisin viimeksi syönyt keittiön pöydän ääressä. Materialismionnellisuus haihtuu, säästötilin saldo ei.

“Elän nyt, säästän sitten kun olen koulutustani vastaavassa työssä ja tienaan hyvin.” -B, 2011
Kävi ilmi, että ihminen ei koskaan tienaa enemmän kuin tarvitsee tai “tarvitsee”, ellei itse päätä toisin. Siitä pitää huolen elämäntapainflaatio. 6 vuotta sitten kun olin ensimmäistä vuottani työelämässä en tiennyt tätä, mutta luojan kiitos opin sen ennen kuin palasin takaisin työelämään ja sain näin toisen mahdollisuuden. Silloin olisin saanut pienellä asennemuutoksella pari sataa kuussa säästöön. Opiskeluaikanakin olisin voinut valita säästää hiukan tai edes velkaantua vähemmän. Toki voi käydä niin onnellisesti, että palkkakehitykseni on positiivisempaa kuin osaan nyt arvatakaan, mutta en halua laskea sen varaan. Kun säästään systemaattisesti tietyn prosenttimäärän palkasta, niin mahdollisen palkankorotuksen jälkeen myös käyttörahaa jää enemmän, enkä joudu kirimään edellisten vuosien säästämättä jättämisiä!

Ja vaikka palkkakehitys olisi kuinka huimaa, niin säästetty euro on aina tienattua arvokkaampi, koska se on veroton. Veroihin ja muihin maksuihin menee palkastani 26 % mikä tarkoittaa, että minulle asti päätyy vain 74 senttiä jokaisesta tienaamastani eurosta ja 1 h 53 minuuttia päivässä työskentelen valtion hyödyksi. Kun jätän “ihan kivan” paidan kaupan vaaterekkiin, säästän 100 % paidan hinnasta.

Koskaan ei voi olla liian motivoitunut, joten jos unohdin jonkun olennaisen niin vinkit jakoon kommenttiboksissa!