Otin loparit

Austin Schmid, Unsplash

Koko vuoden olen haaveillut tämän postauksen kirjottamisesta, ja nyt kun vihdoin olisi syytä niin en tiedä mitä kirjottaisin. Oikeastaan haaveissani postauksen otsikko oli “Palkankorotus!!!” ja sisältö pyöri vahvasti sen ympärillä, miten onnistuneen projektin jälkeen marssin esimiehen juttusille, esitän palkkatoiveeni ja perustelen hänet suohon. Milloinkaan ei kuitenkaan tuntunut olevan oikea hetki: projekti ei tuntunut tarpeeksi tärkeältä, roolini ei ollut tarpeeksi iso tai lopputulos ei ollut niin onnistunut, että olisin kehdannut näin tehdä.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin jotain kuitenkin yritin – JA ONNITUIN! Nimittäin hain toista työpaikkaa, tasan yhtä, ja sitä tarjottiin minulle! Onnellisena otin paikan vastaan ja irtisanouduin vanhasta työstäni. Olen saanut aivan uutta puhtia ja motivaatiota, mikä heijastelee työntekooni jo nyt, vaikka olen vielä irtisanomisajalla vanhoissa hommissa, joista niin hinguin pois. Kaipa se on se edessä häämöttävä, kaivattu muutos.

Irtisanoutuminen oli oma luku sinänsä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun irtisanouduin toisen työn takia. Tunteiden kirjo oli itseasiassa hyvinkin rinnastettavissa parisuhteen päättämiseen. Sydän sanoo että se on tehtävä, etukäteen jännitti aivan saakelisti, mutta jälkikäteen olo oli helpottunut. Pelkäsin etukäteen, että joutuisin jotenkin perustelemaan/puolustelemaan päätöstäni (lain mukaan ei tietenkään ole pakko), mutta uutinen otettiin vastaan hyvin neutraalisti ja koko tilanne meni suorastaan hyvin. Lupauduin tottakai tekemään kaikkeni, että lähtö on mahdollisimman pieni kriisi työyhteisölle ja niin olen tehnytkin.

Mutta se käytännön asioista, nyt siihen asiaan minkä kaikki kuitenkin haluavat tietää: nousiko palkka? No kyllähän se nousi 😀 Ilman palkankorotusta en olisi varmaankaan lähtenyt, sillä muuttuvat olosuhteet ja vanhoista rutiineista irtautuminen tuovat kuitenkin aina mukanaan stressiä. Lisäksi tehtävät tulevat olemaan ainakin puheiden perusteella oikeasti vaativampia, joten palkankorotuskin oli paikallaan. Vanhassa työpaikassakaan ei ollut mitään kolossaalista vikaa: kaipasin vain vaihtelua, haasteita ja vastuuta, ja koin olevani jollain tapaa umpikujassa. Nykyinen kuukausipalkkani on 1800 euron kieppeillä (netto, koska vain sillä on minulle väliä), ja uusi palkkani tulee olemaan n. 2150e/kk. It-alalla tämä uusi palkkani on ihan peruskauraa, mutta jumantsuike että osaa olla innoissaan kun on niin kauan tuntenut itsensä aliarvostetuksi! Ja onhan tuo 4200 e oikeastikin suuri ero vuositasolla.

Paikassa on kyllä normaali 4 kuukauden koeaika, että ehkä nuolaisen ennen kuin tipahtaa ja olen kortistossa ennen kuin huomaankaan… Mitään ei kuitenkaan saavuta, jos ei uskalla edes yrittää.

Ps. Mietin julkaisenko tänään tämän vai perus kuukausikatsauksen, mutta jälkimmäinen oli kerta kaikkiaan niin masentava että päädyin lykkäämään sen loppuviikkoon 😀

Advertisement